Joo, sain pelin tänään auki, jee!
Tänään pelasin Keeneillä. Päätin, että Keenet jatkaa tarinalinjalla ja on niinkuin LC:n kaltainen.
Muissa perheissä aion yrittää pysyä perus sepustuslinjalla!
---
Olimme Reiman kanssa päättäneet aloittaa seurustelun ja sen jälkeen käytännössä asuin Reiman luona. Reiman asunto oli kuitenkin hieman mukavampi kuin omani.
Paljon oli lyhyessä ajassa kerennyt tapahtumaan.
Emme pitäneet aamuisin mitään kiirettä sängystä nousemisen kanssa. Tuijottelimme usein pitkään peiton alla toisiamme. Jossain vaiheessa kuitenkin oli noustava ja Reimaa nauratti järjestelmällisyyteni ja siisteyteni, sekä tarpeeni pedata sänky välittömästi noustuamme.
''Minun varmaan pitäisi viettää hieman aikaa myös omassa kodissani'', sanoin kikatellen. Kuulostin ihan ensi kertaa ihastuneelta teiniltä. Reima veti minut lähelleen ja suuteli minua. ''Sinulla on avaimet tänne'', Reima kuiskasi.
Kuntoilu oli hieman päässyt unohtumaan Reiman luona majailessani, joten kotiin päästyäni päätin hieman venytellä ennen nukkumaan menoa.
Seuraavana aamuna olin juuri lähdössä aamulenkille, kun puhelimeni soi. Puhelimen ruudussa luki Reiman nimi. ''Hei rakas!'' vastasin puhelimeeni. ''No hei kulta! Ajattelin näin laiskottelupäivän kunniaksi, että josko kävisimme treffeillä? Tehdään ihan mitä sinä haluat!'' Reima sanoi.
''Voitaisiin käydä siellä uudella kylpylällä'', vastasin.
Sovimme Reiman kanssa, että tapaamme puolen tunnin kuluttua kylpylällä.
Olin hieman myöhässä sovitusta ajastamme ja anteeksipyyntönä annoin varovaisen suukon Reimalle.
Reima veti minut jälleen lähelleen ja halasi tiukasti. ''Pidetään tänään tosi kiva päivä'', Reima sanoi. Nyökkäsin vastaukseksi ja taisin jälleen kerran kikattaa kuin teini-ikäinen.
Olimme käyneet erilaisissa hieronnoissa ja hoidoissa ja päätimme sen jälkeen hieman lekotella auringon lämmössä.
Illan tullen päätimme vielä käydä kesäriehassa. Appaloosa Plainsissa ei koskaan oltu järjestetty kesäriehaa, mutta syysmarkkinat olivat pienessä maalaiskaupungissa vuoden kohokohta.
Pääsin kesäriehassa kokeilemaan ensimmäistä kertaa rullaluistelua.
Ilta alkoi kääntyä pikkuhiljaa yöksi ja minusta alkoi tuntua siltä, että nukkumaan oli päästävä.
''Reima, päivä on ollut aivan ihana. Nyt alan kuitenkin olemaan niin uninen, että parempi lähteä kotiin nukkumaan'', sanoin. Reima hymyili ja vastasi: ''Selvä, soitellaan huomenna''.
Jostain syystä en saanut nukuttua yöllä. Voin todella huonosti ja jouduin ravaamaan vessanpöntöllä oksentamassa. Ulkoilma tuntui hyvälle, joten päätin ottaa kirjan pimeälle terassilleni ja lukea muutaman luvun.
***
Pahoinvointini oli jatkunut jo jonkin aikaa. En ollut kertonut Reimalle, että olin ostanut raskaustestin ja testi oli ilmoittanut, että meille oli tulossa vauva.
Päätin soittaa Reimalle ja kertoa ilouutisen. Yllätyksekseni Reima oli juuri hölkkäämässä luokseni.
Pyysin Reiman välittömästi sisälle. Mies ei kyennyt kuin ihmettelemään tyylin muutostani. Ravasin hetken pitkin pientä asuntoani, jolloin Reima avasi suunsa: ''Mikä on? Olet aika levoton.''
Nielaisin kerran ja päätin töksäyttää asian: ''Reima, minä olen raskaana''.
''Mitä, ihan oikeastikko?'' Reima kysyi yllättyneenä.
''Kyllä, meille syntyy pieni vauva'', vastasin hymyillen.
Reima oli asiasta innoissaan ja alkoi jo suunnitella mitä lapselle ostetaan.
''Reima.. minä haluaisin mennä naimisiin ja muuttaa yhteen ennen kuin lapsi syntyy'', sanoin.
Reima ei ilahtunut ehdotuksestani. Hän ilmoitti yllätyksekseni ja shokikseni, että haluaa vielä asua kotonaan yksin, eikä halua vielä sitoutua minuun niin vakavasti.
''Mutta entä lapsi? Häneen sinun on vähintäänkin sitouduttava'', sanoin ääni väristen.
Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen asian kanssa: Reima muuttaisi luokseni kun lapsi on syntynyt. Ennen sitä hän keskittyisi uraansa ja yrittäisi takoa rahaa mahdollisimman paljon. Häitä saisin vielä odottaa.
Puoli vuotta oli kulunut nopeasti. Reima oli hankkinut meille valmiiksi isomman asunnon, jossa toistaiseksi asuin yksin.
Reima toivoi lapsesta poikaa, minä taas tyttöä. Olin lukenut naisten lehdestä, että jos söisin kolme vesimelonia raskauteni aikana, tytär olisi varma. Niinpä hyppäsin auton kyytiin ja lähdin kohti ruokakauppaa.
En aiokoisi koskaan kertoa pienestä tempustani Reimalle. Mies haluaisi nimittäin oman jalkapallo joukkueen. Minä taasen kärsin lievästä synnytyspelosta, joten yksi lapsi tulisi olemaan ihan tarpeeksi.
Päästyäni kotiin pysähdyin eteiseen ja silittelin vatsaani.
Samalla toivoin, että Reima pystyisi päästämään irti päänsisäisistä estoistaan ja muuttaisi luokseni. Tämä pieni tarvitsisi ehjän perheen.
Eräänä iltana Reima pyysi minut luokseen. Yllätyin kovasti, kun kuulin Reiman asunnosta kovaäänistä musiikkia.
Reima oli ilmeisesti järjestänyt bileet, muttei viitsinyt minulle kertoa siitä. Asunnossa minua oli vastassa nainen, joka esittäytyi Sannaksi. Juttelimme aikamme Sannan kanssa, kun päätin etsiä Reiman.
Reima makasi sammuneena peittonsa alla. Emme olleet Reiman kanssa jutelleet pariin päivään, vaikka olin häntä yrittänytkin tavoitella.
En tohtinut herättää Reimaa, vaan lähdin pettyneenä kotiin.
Telkkarista ei enää tullut mitään muuta ohjelmaa, kuin kauhuelokuvia. Päätin hetken aikaa katsella niitä aikani kuluksi.
Pian kuitenkin tunsin kuinka housuni kastuivat. Lapsivedet olivat tulleet ja supistukset alkoivat. Sain soitettua itselleni apua ja sairaalasta ilmoitettiin Reimalle, että minut on otettu sairaalaan sisään.
Muutama päivä myöhemmin pääsin kotiin terveen tyttövauvan kanssa. Tyttö sai nimekseen Rue. Vesimelonikikka oli toiminut ja olin tyytyväinen.
Reimaa hieman harmitti, kun ei saanutkaan poikaa, mutta oli kuitenkin onnellinen tyttärestä.
Ruelle oli sisustettu oma huone valmiiksi. Tyttö nukahti lähes heti kehtoonsa. ''Äiti rakastaa sinua'', sanoin laskiessani pientä kääröä petiinsä.
Reima odotti minua alakerrassa. Halasimme toisiamme tiukasti. Nyt olisimme perhe. Emme ehkä vielä täysin ehjä, mutta päätin tehdä siihen muutoksen.
Käväisin äkkiä hakemassa eteisen laatikosta pienen sormusrasian ja polvistuin Reiman eteen. ''Reima, minä rakastan sinua. Mennäänkö naimisiin?''
Reima meni sanattomaksi ja nyökytteli vain. Hän suostui kosintaani! Olin haljeta onnesta.
Reima lähti kotiinsa pakkaamaan tavaroitaan. Olin yllättynyt siitä, että nyt hän yhtäkkiä olikin valmis muuttamaan luokseni.
Sain pian puhelun Sannalta, joka oli jostain jo saanut tietää minun ja Reiman kihlauksesta. Polttarit olisi kuulemma järjestettävä.
Olin aluksi vastustanut ideaa, mutta Sanna sai minut houkuteltua Vargin kapakkaan juhlimaan. En kyllä vieläkään ymmärrä, kuinka hän oli saanut minut pukeutumaan näin.
Sanna oli kutsunut julkkispiireistä muutaman vieraan mukaan juhlimaan. Helmiksi esittäytynyt nainen oli todella mukava ja ystävystyimme nopeasti.
Hämmennyin hieman, kun paikalle ilmestyi miestanssija. ''Kuka hänet on palkannut?'' kysyin Helmiltä hölmistyneenä. ''Sanna, hänhän nämä polttarit halusi järjestää'', Helmi vastasi naurahtaen.
Miestanssija halusi jäädä esityksensä jälkeen vielä polttareihin vieraaksi. Pian Sanna olikin erittäin lämpimissä tunnelmissa miehen kanssa.
Ihmettelin Sannan käytöstä, sillä Sanna on naimisissa.
''Sanna, mitä tämä on?'' kysyin hieman huolestuneella äänensävyllä. Sanna vain iski silmää ja jatkoi miestanssijan perässä toisaalle jatkamaan jutustelua.
Olin tanssinut koko illan ja päätin nauttia yhden juoman. Pian sen jälkeen kapakan henkilökunta pyysikin meitä poistumaan, sillä heidän piti päästä siivoamaan.
Seuraavana päivänä päätimme Reiman kanssa mennä naimisiin. Ihan vain me kaksi, meidän kotipihalla.
Avioliiton myötä Reima muutti vihdoin minun ja Ruen luokse virallisesti.
Pian myös juhlittiin Ruen synttäreitä. Rue oli perinyt isältään merenneito geenin. Reima kuitenkin sanoi, että mikäli Rue haluaa luopua geenistään, se onnistuu kivuttomasti. Olin helpottunut tuosta tiedosta.
Rue oli varsin lahjakas lapsi. Hän oppi todella nopeasti puhumaan.
Olen todella ylpeä tästä pienestä taaperostani.
---
Poistin muutaman kuvan osaa kirjottaessa, kun niitä oli aika monta. Mutta kuitenkin.
Meen vielä hetkeks pelaamaan :D
