torstai 19. maaliskuuta 2015

Tiedote

Valitettavasti mulla kävi hassusti ton Mellinin tallennuksen kanssa. Perijä, George ei ole lainkaan ohjattavissa ja oon kokeillut jo vaikka mitä juttuja, joten mun on ihan pakko saada jostain uusi perijä.
Homma kyllä jatkuu vielä, ihan varmasti.

Neljännen sukupolven juttuja en kyllä kuitenkaan ala enää uudestaan tekemään, koska en halua enää ''rikkoa'' noita perheitä.

Ensin pohdin, että Odette saa jatkaa sukua, mutta sitten päätinkin, että Olivia jatkaa. Vaihdan vaan perheen sukunimen ja taas jatketaan.
Oliviallahan on siis teini-ikäinen tytär!

Edessä on kuitenkin pelin bugittamisen vuoksi muutto pois Lunar Lakesista. Aion kuitenkin sen verran pelata noilla perheillä, että saan porukkaa hengiltä ja näin ollen saan hautoja.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Olen rakastaja - Osa 23

Noniin, taas jonkin sortin tauon jälkeen on hyvä palata Mellineiden pariin. Tässä osassa hypitään taas ajassa, koska laiskuus.

---


Oliver ei kerennyt kunnolla nukkumaan yötyönsä takia. Niinpä mies ottikin usein päiväunia ennen töihin menoa.


Toivi edelleen pohti, että kuinka kertoisi Oliverille olevansa poliisi. Todellisuudessa Toivo oli salaa Oliverilta raportoinut esimiehelleen oman kihlattunsa tekemisistä.


Perheen talo piti lämmittää takalla. Joka ilta se sytytettiin, jotta perheellä olisi lämmin.


Pian Georgen tuli aika kasvaa lapseksi.


Georgea kiinnosti valtavasti avaruuden ihmeet. Niinpä pojalle hankittiin kaukoputki, jolla saattoi tähystellä taivaalle.


Oliverilla oli paljon vihamiehiä, jotka tekivät perheelle ilkivaltaa. Ilkivalta näkyi pääasiassa roskiksen potkimisena ja roskien levittelynä, mutta Oliver ei siitä pitänyt.


George ja Toivi olivat hyvin läheiset. Oliverin lähtiessä yötöihin George vietti aikaa äitinsä kanssa telkkaria katsellen.


George myös vietti monet yönsä nukkuen äitinsä vieressä.


Toivi luki usein Georgelle tarinoita keskiajan sankareista, jotka taistelivat lohikäärmeitä vastaan ja pelastivat prinsessoja.
''Äiti, voisinko minäkin joskus pelastaa jonkun?'' George kysyi peiton alta. ''Ihan varmasti rakas'', Toivi vastasi hymy huulillaan.


Kaksikko nukkui sikeästi sen yön. George näki unia ritareista koko yön.


Oliver oli saapunut kotiin aamuyöllä vain huomatakseen, että joutui nukkumaan poikansa huoneessa. Oliver ei ollut täysin tyytyväinen ratkaisuun.


George oli hyvätapainen poika, joten herättyään hän päätti pedata sängyn.


Oliver katseli itseään poikansa huoneen peilistä. Hän oli pitkään pohtinut, kuinka hyvittäisi Toiville möhläyksensä.
''Saan tällä maineeni korjattua!'' Oliver kuiskasi peilikuvalleen itsevarmana.


Toivi oli jo herännyt ja pukenut päälleen. Oliver pyysi Toivia tulemaan Georgen huoneeseen, sillä hänellä oli tärkeää asiaa. Toivi astui huoneeseen hieman epäröiden. Oliver nappasi avovaimonsa syleilyynsä.
''Anna anteeksi Toivi, että olen ollut niin typerä, aion hyvittää sinulle kaiken!'' Oliver sanoi. ''Aiotko muuttua?'' Toivi kysyi epäröiden.


Oliver antoi avovaimonsa nousta kunnolla seisomaan. Mies polvistui naisen eteen ja otti Georgen sängyn alta sormuksen. ''Toivi, mennäänkö naimisiin?'' Oliver kysyi. Toivi tuijotti sormusta sanattomana. Se ei ollut mikään maailman hienoin, mutta se oli kuitenkin se merkki, mitä Toivi oli odottanut - Oliver aikoisi asettua.
''Tottakai Oliver, tästä lähin meidän elämämme on pelkkää onnea!''

---


Hieman kihlautumisen jälkeen Oliver vietti aikaa Christan luona. Nainen oli synnyttänyt Oliverille kaksoset, tytön ja pojan.


Oliverin silmäteräksi osoittautui Amy, jota Oliver ei halunnut laskea käsistään.


Oliverin ja Christan välit olivat hieman viilenneet, kun Christa oli kuullut Oliverin kihlauksesta.
''Minä olin varma, että sinä aiot jättää sen naisen'', Christa sanoi pettyneenä. ''Niin aionkin. Joudun vain hetkellisesti korjaamaan mainettani. Olet ainoani'', Oliver sanoi leperrellen.


Christa laski Henrickisti nimetyn pojan lattialle leikkimään. Oliver otti naisen syleilyynsä. ''Minä rakastan vain ja ainoastaan sinua'', Oliver kuiskasi Christan korvaan ja painoi huulensa naisen huulia vasten.


Oliver Christan luona säännöllisesti ja pitääkseen naisen tyytyväisenä Oliver rahoitti lampunhengeltä saamillaan rahoilla Christan ja kaksosten elämää.


Seuraavana yönä Oliverin ollessa töissä hän jäi kiinni rikoksesta ja hänet passitettiin putkaan. Oliver päätti viettää putka-aikansa rakentavasti ja tutustuikin muihin vankeihin.


George oli kuullut isänsä ammatista. Poika kävikin katsomassa isäänsä poliisiasemalla, mutta Oliver ei halunnut tavata poikaansa.


Oliver ei kotiin päästyään edes katsahtanut poikaansa. Oliveria harmitti, kun hän ei voinut taata esikoiselleen hyvää elämää. Toisaalta - halusiko Oliver edes yrittää taata hyvää elämää pojalleen?


Läksyjen teon jälkeen Oliver sulkeutui huoneeseensa. Hän ei halunnut olla isänsä tiellä.


Oliverin lähdettyä töihin George kuitenkin uskaltautui huoneesta ulos. Usein poika aloitti mielikuvitusleikit.

---


Toivi oli palannut työelämään ja saanut ylennyksen ja sitä myöten uuden virkapuvun. Toivi luuli, että Oliver ei ollut kotona joten päätti vaihtaa virkapukunsa vasta kotona. Kuitenkin toisin kävi.
''Sinä olet poliisi? Mitä helvettiä Toivi, tajuatko että mä olen vaarassa menettää työni sun takias?'' mies raivosi. ''Toki tajuan. Ja toivoisin, että niin myös kävisikin'', Toivi sanoi. ''Kannattaa kuitenkin pysyä poissa mun tieltä...'' Oliver sanoi ja poistui huoneesta.


Mellineiden tietokone oli rikki ja Toivi yritti korjata sitä, koska rahaa korjaajan tilaamiseen ei ollut. Onneksi Toivi ei ollut mikään poropeukalo ja hän onnistui korjaamaan perheen tietokoneen.


Toivin ja Oliverin välit olivat viileät. ''Minä menen nyt töihin..'' Toivi huikkasi ovelta toivien saaden vastauksen. Oliver ei kuitenkaan kiinnittänyt naiseen mitään huomiota.


Oliver vietti pari tuntia päivästään videopelejä pelaten. Christa oli ilmoittanut tulevansa vierailulle myöhemmin päivällä ja se hieman jännitti Oliveria.
''Toivottavasti Toivi jää ylitöihin..'' Oliver mutisi itsekseen.


Toivi oli koko kotimatkan miettinyt, kuinka selvittäisi välinsä Oliverin kanssa. Nainen kuitenkin rakasti miestä, vaikka tämä olikin käyttäytynyt kuin sika.


Kuitenkin Oliver imutteli olohuoneessa Christan kanssa. Toivin maailma mureni samalla hetkellä, kun hän näki mitä tapahtui.


Myös George näki, mitä hänen isänsä teki. George päätti, ettei enää koskaan haluaisi olla tekemisissä isänsä kanssa. Poika katsoi, kuinka Toivi hätisti Christan tiehensä.


Toivi oli siivoamassa Georgen huonetta, kun Oliver asteli huoneeseen.


''Olin varma, että sulla on tänään pitempi päivä. Ei teidän tuota pitänyt nähdä'', Oliver sanoi huolettomasti. Toivi huokaisi.


''Oliver Mellin. Mikset sinä koskaan opi käyttäytymään? Minä en voi enää koskaan luottaa sinuun! Kihlasit minut, lupasit muuttua ja silti sinä jatkat tätä touhua!'' Toivi huusi.


Sen enempää ajattelematta Toivi läimäytti Oliveria poskelle avokämmenellä.


Aina, kun pariskunta näki toisensa syntyi tappelu. Toivi oli oppinut jo puolustamaan itseään, mutta aina se ei riittänyt.


Toivi sai pahasti selkäänsä ja vetäytyi makuuhuoneeseen itkemään. Hän ei tiennyt enää kuinka jatkaa.


''Kuinka sä kehtaat lyödä äitiä?'' George huusi isälleen. George oli nähnyt tappelun ja halusi puuttua asiaan.


''Mitä ihmettä sinäkin nyt puutut aikuisten asioihin? Kasvaisit aikuiseksi!'' Oliver räyhäsi pojalleen.


Sattumalta olikin Georgen syntymäpäivä ja pojan oli aika kasvaa teini-ikäiseksi.


''Tehdään sopimus. Pysytään poissa toistemme tieltä...'' George murahti ja katsahti isäänsä. ''Sopii. Jos Saat muuttaa heti pois, kunhan olet täysi-ikäinen'', Oliver vastasi kylmästi.


Oliver päätti kohottaa kuntoaan. Hän halusi puolustaa äitiään, jos Oliver vielä kävisi Toivin kimppuun.


Toivi oli löytänyt kaatopaikalta autonromun ja ostanut sen halvalla. Nainen halusi laittaa auton kuntoon poikaansa varten.


Pihalle hankittiin myös kanala. Toivi ja George eivät tienneet vieläkään Oliverin toiveesta lampunhengelle, joten omavaraisuutta piti ajatella.


George otti välillä selvää, pärjäisikö hän yliopistossa. Hänen taitonsa riittäisivät stipendiin, mutta poika ei ollut vielä varma mitä haluaisi opiskella.


Toivi oli ikääntynyt aikuiseksi. Nainen oli myös tavannut nettideittipalstalla erääseen mieheen, jonka kanssa Toivi oli viestitellyt joka päivä.


Toivi myös oli ystävystynyt Oliverin sisarusten ja heidän perheisiinsä. Aika usein Adam, Ericin ja Sivin poika vietti yönsä Mellineillä.


Toivin autoprojekti oli myös edennyt. Pian auto olisi käyttövalmis, mutta tänään se saisi odottaa. Toivi oli sopinut, että Faustaus nettideittipalstalta tulisi käymään kahvilla.


Kuitenkin pitkät keskustelut olivat saaneet parin jo tutustumaan toisiinsa ja aika pian kaksikko olikin kietoutunut toistensa ympärille.
''Tämä on niin oikein, mutta samalla niin väärin...'' Toivi sanoi. ''Älä huoli, miehesi ei mahda tälle mitään. Oman on soppansa keittänyt. Sinäkin ansaitset onnen'', Fastaus sanoi.


Fastaus oli lähtenyt ja Toivin oli kohdattava Oliver. Nainen halusi tunnustaa tekonsa. Samalla hän osoittaisi, että on erimaata, kuin Oliver.


''Halusit jutella? Onko meillä edes mitään puhuttavaa?'' Oliver sanoi. ''Kyllä Oliver, meillä on puhuttavaa'', Toivi vastasi.


''Olen pahoillani, mutta olen rakastunut toiseen mieheen. Mies myös rakastaa minua ja hän haluaa minun olevan onnellinen'', Toivi sanoi.


''Mitä helvettiä? Vaadit ensin minua olemaan pettämättä, mutta itse sitten saat pelehtiä kenen kanssa lystää?'' Oliver huusi. ''Sinä olet minun vaatimuksista huolimatta nuoleskellut useamman naisen kanssa'', Toivi sanoi.


''Ja itseasiassa.. Unohda koko meidän kihlaus. Olen ollut typerä, kun olen uskonut sinun valheisiisi. Sinä et minua enää määrää!'' Toivi sanoi ja paiskasi kihlasormuksen lattialle.


Tästä Oliver hieman säikähti. Hänen pitäisi pitää maineensa edes jossain asiassa. ''Toivi, yritettäisiin vielä...'' Oliver sanoi. ''Ei Oliver, emme yritä enää'', Toivi sanoi.


Toivi oli yrittänyt etsiä asuntoa, jotta voisi muuttaa pois. Kuitenkin Faustaus ehdotti, että josko Toivi muuttaisi hänen luokseen. Tilaa Georgelle ei ollut, mutta poika lähestyi täysi-ikäisyyttä.


Toivi ja Faustaus päättivät mennä heti naimisiin. Toivi oli uneksinut hetkestä pitkään. Toivi pakkasi vähäiset tavaransa ja muutti Faustauksen luo.
Samalla Mellineiden taloon muutti lisää porukkaa, nimittäin Christa ja kaksoset.


Henrick oli värjännyt hiuksensa mustaksi, sillä hän ei voinut sietää vaaleanpunaista kuontaloaan. Pojalle rakennettiin oma huone.


Henrickillä oli merenneito-geeni, joka kuitenkin katosi pojan pysytellessä poissa vedestä. Poika oli enemmän kuin helpottunut  siitä, että nyt hänen ei tarvitsisi piilotella itseään.


Christan ja Oliverin onni kukoisti. Christa oli jo tunnin verran hihkunut voittaneensa Toivin.



Toivi oli hieman opettanut Georgelle, kuinka autosta saataisiin kunnon menopeli. Niinpä George hoiti auton remontin loppuun.


Amy oli koulun diiva. Ja prinsessa. Tyttöä harmitti, että hän oli joutunut muuttamaan tälläiseen talonrähjään. Mitä hänen maineelleen tapahtuisi?


Pian myös George vietti syntymäpäiviään.


Georgesta kasvoi komea nuorimies ja hän yritti jälleen päästä yliopistoon. Mies halusi opiskella teknologiaa.
Stipendi oli taattu ja George pakkasi tavaransa ja lähti yliopistoon. Henrick harmitteli hieman, kun hän oli juuri alkanut tulla toimeen Georgen kanssa.


Yliopistolla George päätti asettua asuntolaan. Asuntolansa pihalla George törmäsi Tiffanyyn, hänen lukiokaveriinsa. Kaksikko oli jonkin verran hengaillut koulussa yhdessä, joten George tunsikin Tiffanyn jo aika hyvin.


Pari vaihtoi viimeaikojen kuulumiset hyvässä hengessä. George jopa uskaltautui flirttailemaan Tiffanylle...


...joka taas innostui flirtistä niin, että pari pian syleilikin asuntolan edessä.


Pari vaihtoi samalla hetkellä myös ensisuudelmansa. Pusun jälkeen George vetäytyi kauemmas Tiffanystä. ''Anteeksi, en tiedä mikä minuun meni'', George sanoi nolona. Tiffany hymyili. ''Ei se mitään, se tuntui hyvälle'', Tiffany sanoi.


Sen jälkeen George ja Tiffany olivatkin liimautuneet toisiinsa. Asuntolan muita asukkaita alkoi jo hieman ällöttämään.


''Pitäisiköhän meidän tutustua muihinkin tyyppeihin täällä?'' Tiffany sanoi naurahtaen. ''Ehkäpä, eihän me voida kokoajan toisissammekaan kiehnätä'', George sanoi hymyillen. ''En pistäisi sitä pahakseni lainkaan...'' Tiffany sanoi ja iski Georgelle silmää.


George ystävystyi nopeasti muiden asuntolant tyyppien kanssa. Porukka puhui jo ensimmäisten bileiden järjestämisestä. George ei malttanut odottaa, mitä hänen yliopistoaikansa toisi tullessaan.

---

Jeejee, Georgesta kasvo tosi komee mies!

Sukupolvi 4: 
- Sinulla on enemmän kuin yksi ihastuksen kohde samaan aikaan. 
- Älä mene ikinä naimisiin, siis IKINÄ.
- Muuta yhteen ihastuksesi kanssa.
- Suhde muuttuu hiukan vakavammaksi, menette kihloihin.
- Saatte jopa lapsen.
- Valitettavasti entiset ihastukset eivät ole mennyttä, jäät kiinni lapsellesi pettämisestä.
- Asu slummitalossa.

Sukupolvi 5: 
- Muuta pois lapsuudenkodista heti, kun mahdollista.
- Älä enää ikinä puhu vanhemmillesi (usko, niin on parempi).
- Asu mukavassa talossa.
- Selvitä kaikki (tai vähintään 3) luonteenpiirteet ennen kuin alat tapailemaan simiä.
- Mene naimisiin kivan puolison kanssa.
- Hankkikaa niin paljon lapsia, kuin mahdollista.
- Vähintään yhden lapsen on kuoltava.