Tää osa on nyt tämmönen lyhyempi, en jaksanukkaa pelata niin pitkään, että olisin saanu enemmän kuvia.
Tässä osassa vietetään paljon synttäreitä. Unohdin ottaa kuvan teini-ikäisestä Oliverista, mut oh well - Oliver varmaan perii!
---
Arki alkoi rullaamaan tavanomaiseen tapaansa Mellineiden taloudessa. Juliet oli paljon kiinni työssään, eikä halunnut menettää mahdollisuuttaan päästä uransa huipulle. Hän oli nähnyt niin paljon vaivaa saavuttaakseen sairaalan johtajuuden.
Eric oli innostunut kitaran soitosta. Kitara oli ostettu Odettelle, mutta poika soitti sitä enemmän.
Eowyn oli jaksanut lähteä tervehtimään vejleään. He eivät olleet nähneet pitkään aikaan. Kohtaaminen pitkästä aikaa oli lämmin.
Eowyn päätti korjata joitain rikki menneitä esineitä. Eomer sairasti nivelreumaa, eikä siksi itse voinut korjata sorminäppäryyttä vaativia esineitä.
Eowyn oli viettänyt mukavan päivän veljensä kanssa. Päästessään kotiin hän tunsi olonsa hieman oudoksi.
Samassa Eowyn nousi ilmaan ja hän kuuli autotallista kolauksen.
Viikatemies oli tullut hakemaan häntä. Eowyn oli aina ajatellut, että hän eläisi pitempään.
''Anna armoa, en halua vielä poistua rakkaiden lasten lasteni luota! He tarvitsevat minua!'' Eowyn parahti.
''Ole niin kiltti...'' Eowyn aneli. Viikatemies pudisti päätään. ''Ei se valitettavasti käy. Sinun aikasi on tullut täyteen'', Viikatemies vastasi.
Eowynin hauta pääsi Farahin ja Seanin haudan viereen. Jokaiselle haudalle tuotiin kynttilä.
Erityisesti Arthur otti Eowynin pois menon raskaasti. Miehellä oli vielä keski-iän kriisi meneillään ja kova työstressi painoi miestä sen lisäksi.
Tuli kuitenkin aika juhlia kolmosten syntymäpäiviä. Ensimmäisenä ikääntyi Olivia.
Sen jälkeen Oliver.
Ja lopulta myös Odette.
Odette halusi lähteä isosiskonsa tavoin sisäoppilaitokseen. Hän päätti suunnata hikipinkojen sisäoppilaitokseen muiden suunnatessa parketille viikonlopun jälkeen.
---
Sukupolvi 3:
7. Työ on silti ykkönen - saavuta urasi huippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti